Roositud-neulonnasta ja Tõstamaan kansallispuvuista
Logomme tarina.
Tõstamaan pitäjän perinteisten käsineiden ja sukkien roositud-kuvioihin on tallennettu esivanhempien uskomukset, arvot ja tarinat; täkäläinen kulttuuriperintö, juuret ja identiteetti.
Nämä tarinat elävät tänään edelleen perinteisissä neuleissamme, käsin kehrätyissä langoissamme, kotikudotuissa matoissamme sekä aivan uusissa, nykyaikaisissa yhdistelmissä. Sillä me olemme täällä, juurtuneina Tõstamaalle, tänään.
Tekemisemme ja olemisemme kuviollinen tunnus on helposti tunnistettava – pieni roositud-ornamentti. Löydät sen tuotteidemme ja meihin liittyvien tietojen yhteydestä, kuin pienen salaseuran merkin.
Vaatteet, jotka kantavat yhden pitäjän muistia.
Tõstamaan pitäjä kuului historialliseen Pärnun maakuntaan ja asutettiin suhteellisen myöhään, vasta vuonna 1670. Täällä oli seitsemän kartanoa, joista kaksi – Pootsin ja Tõstamaan – olivat ritarikartanoita. Kartanoiden olemassaolo vaikutti myös kansallispukuihin. Kansallispuvut pysyivät täällä pitkään käytössä – naiset käyttivät niitä vielä 1900-luvun alussakin.
Tõstamaan pitäjän kansallispuvut kuuluvat tyypiltään Länsi-Viron kansallispukuryhmään. Pärnun maakunnan pitäjien puvut eroavat toisistaan suuresti väriltään ja leikkaukseltaan. Tõstamaan pitäjän vaatteille ovat ominaisia pääasiassa lampaanruskeat vanhaa leikkausta olevat päällysvaatteet, kapenevalla yläosalla varustetut hatut, korkeat päähineet, punapohjaiset hameet, roositud-sukat ja -käsineet sekä runsaasti räsytupsuja juhlapäivinä.
Tõstamaan kansallispuvuista löydät lisätietoa ja valokuvia täältä.
Roositud-neulonnasta ja roositud-käsineistä
Lähes kaksi vuosisataa sitten Tõstamaan seudun naiset alkoivat neuloa erittäin kauniita valkoisia ”ruusukuvioisia” sukkia ja käsineitä. Vanhimmat, jotka ovat säilössä Viron kansallismuseossa, ovat vuodelta 1831. Aluksi sukat ja käsineet olivat melko vaatimattomasti koristeltuja, mutta parin vuosikymmenen kuluessa niistä tuli hyvin upeita: neule oli tiivis ja hieno, pääasiassa punaisissa sävyissä olevat roositud-ornamentit levittäytyivät käsineissä koko kädenselän yli ja peittivät sukissa molemmat sivut.
Tõstamaan käsineet olivat aina valkoisella pohjalla, ja naisten käsineiden ja sukkien lisäksi myös miesten käsineiden ranteet oli koristeltu roositud-tekniikalla. Usein kuviot toistuivat, joskus pienin variaatioin, ja yleisimmillä oli omat nimensäkin: myllynsiipi, kissantassu, seulareunakuvio, kahdeksankannu, haravareuna. Valkoinen käsinelanka valmistettiin kotona, mutta värilliset langat ostettiin todennäköisesti Riiasta.
1800-luvulla näitä käsineitä käytettiin usein vain kirkkokäsineinä ja suurempia kappaleita muiden käsineiden päällä. Neuvostoaikana, jolloin neulottiin käytännöllisiä esineitä, yksivärisellä pohjalla olevia roositud-käsineitä pidettiin ilmeisesti vähän lämpiminä, ja niiden neulominen vei myös paljon aikaa. Aika teki tehtävänsä, ja roositud-tekniikka vajosi unohduksiin.
Kunnes vuonna 2010 Tõstamaa Käsityökeskuksessa kokoontuivat käsitöistä ja kotiseudun perinteistä lumoutuneet naiset ja neulosivat roositud-tekniikalla jokainen itselleen vanhojen käsineiden mallin mukaan sormikkaat.
Nyt roositud-neulojia on jo enemmän kuin sormilla voi laskea. Olemme herättäneet roositud-neulontatekniikan henkiin tässä samassa paikassa, jossa sitä on historiallisesti tehty. Jaamme mielellämme kokemuksiamme muillekin, sillä niitä, jotka kiinnostuvat tästä tekniikasta ja käsityöyhteisöstämme, saapuu luoksemme lähempää ja kauempaa.
Yksi kaunis perinne ja tekniikka on saanut uuden elämän(tarinan).
